Bagus Komulainen ja Mikko Pajukangas ovat Escarmatin kokeneimmat reissutyöntekijät – olisiko sinusta seikkailijaksi?

Escarmatin kojeistoasentajat Bagus Komulainen ja Mikko Pajukangas ovat seikkailunnälkäisiä tutkimusmatkailijoita, jotka ovat tehneet reissutyötä jo monta vuotta. Heidän tehtävänään on asentaa kojeistoja ympäri maailmaa erilaisissa kohteissa, kuten laivoissa ja voimalaitoksissa. Matkoilla he toimivat oman työnsä lisäksi tiiminvetäjinä.

Seuraavaksi kuulemme, mitä sanottavaa heillä on seikkailijan työstä.

Bagus Komulainen

Bagus Komulainen aloitti Escarmatilla armeijan jälkeen. Hän on työskennellyt Escarmatilla jo kahdeksan vuotta ja tehnyt reissutöitä kuusi vuotta. Kun Komulainen pääsi ensimmäiselle reissulle, hän tunsi sen heti omakseen.

– Reissussa oleminen on aivan erilaista kuin verstaalla. Työtehtävät ovat vaihtelevammat ja kaikessa pitää osata soveltaa, mikä kehittää omaa ammattitaitoa. Reissuissa on yleensä hyvä yhteishenki. Olen tutustunut paikallisiin ihmisiin ja muihin asentajiin. Pidän moniin yhteyttä edelleen.

Komulaisen mukaan matkoilla tehdään niin paljon töitä kuin mahdollista, yleensä 12 tuntia seitsemänä päivänä viikossa. Aikataulut ovat kiireiset, mutta samalla pääsee matkustamaan ja näkemään maailmaa.

– Paras paikka, missä olen ollut, on varmasti Singapore. Mielenkiintoisin paikka oli Togo Afrikassa. Siellä on aivan erilainen kulttuuri ja ihmiset. Karibialla vuokrasimme snorkkelit, vesi oli aivan kirkasta. Myös asennuskohteet voivat olla yllättäviä. Kerran menimme laivaan helikopterilla ja asensimme kojeistoja, kun laiva seilasi ympäriinsä.

Komulaisen mukaan seikkailijan hommassa pitää olla ennen kaikkea positiivinen asenne ja halu viedä työ alusta loppuun asti. Myös tiimityön täytyy toimia.

– Escarmatille kannattaa hakea, jos tekniikka kiinnostaa ja asenne on kohdillaan. Täällä saa työkokemusta, jota arvostetaan monessa paikassa.

Mikko Pajukangas

Pajukangas tuli Escarmatille kesätöihin 2003 ja jäi sille tielle. Pajukangas pitää enemmän reissutöistä kuin verstaalla työskentelystä.

– Työmaalla 12 tuntia menee nopeammin kuin tavallinen työpäivä verstaalla. Reissussa parasta on vaihtelevuus. Jokainen työmaa ja ihmiset ovat erilaisia, joten tässä työssä kehittyy nopeasti.

Pajukankaan mukaan reissut saattavat kestää muutamasta viikosta muutamaan kuukauteen. Korona-aikana karanteeni pidentää reissua molemmista päistä.

– Työmaalla tahti on nopea, eivät kaikki siihen pysty. Sen tietää oikeastaan vasta, kun kokeilee. Matkustaminen on kuitenkin raskaampaa kuin työnteko. Lentomatkat voivat olla pitkiä, joskus jopa 40 tuntia ja vaihtoja voi olla viisikin.

Pajukankaan mukaan seikkailijan tärkein ominaisuus on se, että saa suunsa auki. Etenkin uuden asentajan on hyvä olla oma-aloitteinen ja kysyä, mitä tehdään seuraavaksi.

Pajukankaalla on perhe ja kolme lasta, joten reissutyö vaatii joustamista myös heiltä. Kuitenkin juuri Pajukankaan vaimo oli se, joka ehdotti hänelle reissutöitä.

– Olemme tavanneet vaimon kanssa Escarmatilla, sillä hän oli myös täällä silloin töissä. Vaimo ehdotti reissutöitä, jotta saisin vaihtelua. Nykyään onneksi pystyy soittamaan videopuheluita, niin kuulee lasten kuulumiset. Reissutyö onnistuu perheelliseltäkin ihmiseltä, jos vain haluaa.

Pajukankaan mukaan reissussa syntyy tietynlainen yhteisöllisyys. Kun pitkä työpäivä on päättynyt, asentajat saapuvat yhdessä hotellille ja lähtevät syömään.

– Kyllä työmaalla tutustuu ihmisiin aivan eri tavalla ja kokee sellaisia seikkailuja, mitä ei mistään muualla kokisi.